Viime lauantaina, 22.5.2010, järjestettiin Aalto Design Factoryssä Otaniemessä SomeTime2010 sosiaalisen median tapahtuma. Samaan aikaan järjestettiin Dipolissa Kokoomuksen puoluehallituksen kokous jossa eräs sosiaalisesta mediasta, tarkemmin sanottuna Twitteristä tuttu herra, Pasi Heiskanen eli @onnikoo, oli hommissa. Tietysti SomeTimen lounastauolla piti miestä mennä morjenstamaan oikein pienen delegaation voimin ja kuinka ollakaan herran velvollisuudet olivatkin sopivasti ohi ja pääsimme porukalla palailemaan Design Factoryyn. Matkalla keskustelimme pikaisesti aiemmista puolueisiin ja sosiaaliseen mediaan liityvistä blogi kirjoituksistani (Puolueet Rämpivät Sosiaalisessa Mediassa ja Miksi Puolueen pitäisi olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa?). Keskustelussa mietimme mitense käytännössä onnistuisi se puolueiden puolueina osallistuminen, kun viestintää hoitaa sen alan ammattilaiset ja erikseen ovat sitten ihmiset jotka tekevät poliittiset linjaukset ja jotka niitä kommentoivat sitten virallisesti julkisuuteen. Pasi Heiskanen osui mielestäni asian ytimeen kun sanoi, että vastuun sisällöstä tulisi olla tietysti niillä jotka ovat suuntaa näyttämässä ja linjoja vetämässä ja että viestinnän ihmisten tehtävä on auttaa viestin saamiseksi ulos kaikelle kansalle.
Tässä olemme heti ongelmassa jota itsekin sivusin ja josta muutama muukin ihminen on jo ehtinyt blogata, esimerkiksi @Kairojenkulkija blogissaan otsikolla “Puolueet sosiaalisessa mediassa, miksi yksisuuntaisesti?” ja toisaalta myös Jyrki Kasvi, Vihreiden kansanedustaja, lyhyesti mutta ytimekkäästi kommentoi ensimmäistä blogikirjoitustani aiheesta. Eli resurssit. Kun yhdistää Heiskasen, Kasvin ja Kairojenkulkijan ajatuksia kokonaisuudeksi, pääsemme päätelmään, että puolueilla ei ole resursseja pitää linjavetojen tekemiseen osallistuvaa ihmistä sosiaalisen median äärellä riittävän aktiivisesti. Erityisesti jos kyseessä on ihminen jolle “SoMe” ei ole ennestään tuttu tai yhtä kiinnostava kanava kuin meille suvereeneille somettajille. Mielestäni tämä ei ole kuitenkaan syy velloa siinä sosiaalisen median puolella näkyvässä apaattisessa linkkien ja kommenttien dumppaamisessa esimerkiksi Facebookista kaikkialle muualle jossa ei olle sitten ollenkaan läsnä. Mitä jos aloitettaisiin helposti, mutta suunnitelmallisesti. Seuraavassa muutama ilmainen vinkki joita saa tietysti vapaasti soveltaa ja kehitellä eteenpäin.
Mitäs jos kuitenkin vaikka niiden viestintä ja netti-veijareiden voimin lähdettäisiin kevyeen keskusteluun kansan kanssa? Siellä voisi samaan tapaan vaikka sitten esiintyä nuo ihmiset etunimillään, kuten vaikka YLEn Facebook sivuilla verkkotoimittajat tekevät kun lähettävät linkkejä uutisiin kommentin kera. Nämä ihmiset voisivat sitten kommentoida suoraan sellaisia asioita jotka ovat itsestään selviä tai joista on muutenkin tehty ohjeistus. Pidettäisiin kontaktia yllä vaikka kevyemminkin. Sitten suosituimpiin aiheisiin ja tärkeimpiin kysymyksiin voisi pyytää asiantuntijoilta kommentin tai vaikka pyytää heitä bloggaamaan asiasta! Näin saataisiin lisää tietoa siitä mitkä asiat askarruttavat ihmisiä, tavallista kansaa jotka käyttävät nettiä aktiivisesti ja kiinteänä osana heidän arkeaan. Näin saataisiin kaksisuuntaista keskustelua aikaan, joskin ei yhtä aktiivista kuin vaikkapa kavereiden kesken. Uskon että tämä ei ole ongelma, jos reagointi aika on järkevä ja vastaukset ja keskustelu asiallista, sisällöltään kiinnostavaa ja relevanttia.
Nyt poliitikot juoksevat edustamassa puoluettaan ja puhumassa puolueensa nimissä niin radiossa, telkkarissa kuin erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Miksei sitten oman puolueen tapahtumista tekisi virallisen Twitter tilin ja Facebook sivun kautta niin sanotusti live-virtaa vaikka puoluekokouksesta? Samalla voisi keskustella siitä mitä siellä kokouksessa tapahtuu niiden kanssa jotka eivät paikalle syystä tai toisesta päässeet? Tai vielä villimpää: voisi järjestää netti-konferenssin tai jonkun säännöllisesti pidettävän tapahtuman omien sosiaalisen median ja digitaalisten kanavien kautta. Puolueen johdosta ja rivipoliitikoista koottaisiin paneeli jonkun päivän polttavan aiheen ympärille keskustelemaan keskennään ja verkkoyleisön kanssa niin ,että yleisö voisi kommentoida, kysyä ja keskustella Twitterin, Faceookin tai vaikka blogin live-bloggauksen välityksellä. Siihen mukaan vielä livenä lähetettävää äänivirtaa ja liikkuvaa kuvaa kansalle katsottavaksi. Samalla sitten tämän saisi tallennettua myöhemmin katsottavaksi. Kerta heitolla olisi hyvää materiaalia itse tuotettuna ja kontrolloituna tarjolla! Tietysti tämä kaikki maksaa, mutta onko se hinta suhteessa saavutettuun hyötyyn nähden kova?
Edellisen ajatuksen jatkona voisi miettiä vaikka säännöllisiä katsauksua vaikka YouTubeen. Laitetaan sinne puolueen oma kanava, jossa sitten vaikka kuukausittain tai viikottain tulisi jotain. Eri aiheiden alla voisi lähettää omilla aikatauluilla omia “ohjelmia” kaiken kansan katsottavaksi ja kommentoitavaksi. Mielestäni hyvä esimerkki tämän tyyppisen onnistumisesta on Jordanian kuningatar Ranian YouTube kanava. Tiedän että hänen menestykseen ja yleensäkin häneen vertaaminen on hieman hassua, mutta miksei voisi kotimaassa menestyä puolue joka tekisi samaa itse tärkeiksi katsomiensa asioiden tiimoilta.
Enemmänkin ideoita on, mutta kokeilkaapa näitä ensin, kehitelkää niitä ja jos intoa löytyy, voin mielelläni jakaa lisää ajatuksiani. 
Related posts:
- Sosiaalinen media on osa arkea kiitos Nokian, Applen ja Googlen.
- Miksi puolueen pitäisi olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa?
- Sosiaalinen media vaaleissa ja muualla. Mitä, miten ja miksi.
- Viestintää ja markkinointia sosiaalisessa mediassa
- Sosiaalinen media, imagon rakentaminen ja Charlie Sheen
3 Responses to “Puolueet ja sosiaalinen media: ajatuksia osa 2”
Karri, olet enemmän ytimessä kuin kukaan muu. Lyhyessä keskustelussa mainitsemani viestintätapa, norsunluutornista viestintäosaston ja nettiveijareiden välityksellä ylhäältä alaspäin ei kuitenkaan toimi sosiaalisessa mediassa. Niin kuitenkin yhä toimitaan, koska resursoinnit on tehty perinteisen viestinnän sääntöjä noudattaen, eikä uusia selkeitä malleja ole vielä olemassa. Muutoksia on puolueissa toki tapahtunut, mutta silti politiikan toimijoiden ensimmäinen tuleminen sosiaaliseen mediaan ei ole onnistunut ketään tyydyttävällä tavalla, mistä nämä blogikirjoitukset osuvasti juuri kertovat.
Mutta eipä heitetä hanskoja tiskiin, vaikka ekalla yrittämällä ei maaliin osuttukaan. On tyhmää selitellä ja tyytyä selitykseen resurssien puutteesta. Median muutos on jo käynnissä, ja joku viisas onkin sanonut, että jos sisäinen muutos on ulkoista hitaampaa, alkaa kuolema. Pysähtyneisyys ei siis ole vaihtoehto.
Olen ihaillen seurannut YLE:n tapaa kokeilemisen, erehtymisen ja oppimisen kautta tapahtuvaan uusien parhaiden toimintamallien ennakkoluulottomaan etsimiseen. En epäile, etteikö taustalla olisi huolellista suunnittelua, mutta olemassa olevaa mallia ei heilläkään ole ollut. Luulen, että suomalaisilla puolueilla on YLE:ltä enemmän opittavaa sen sijaan, että puolueet sokeasti kopioisivat Obaman mallia yksi yhteen.
Käytännössä uskon, että nostamalla yksittäisiä henkilöitä poliittisen suunnittelun taustalta parrasvaloihin, hieman samaan tapaan kuin Yle on tehnyt, voisi olla myös puolueiden sosiaalisen median toimintamalliksi ihan hyvä ratkaisu. Riski ei ole pelkästään julkinen kompastelu teknisten välineistön kierreportaikossa, suurempi riski piilee itsensä altiiksi laittamisessa viestin sisällön suhteen. Kaikkia se ei aina miellytä, ja istuvaa ankkaa on liiankin helppo ampua. Itsensä likoon laittaminen jos mikä vaatii rohkeutta, ei puoleelta, vaan yksilöiltä puolueen sisällä. Minä henkilökohtaisesti olen ihan tavallinen luovan työn tekijä täältä puoluetoimistolta, en poliitikko. Ja kyllä, tämän kommentin jättäminen jännittää.
Kiitos hyvästä kommentista!
Uskon myös, että ongelma on siinä, että nyt on nopeasti tullut uusi/uudet kanava(t) joiden tehokas hyödyntäminen ei välttämättä onnistu enää vanhoilla menetelmillä. Resurssien kanssa tuntuu kaikki ponnistelevan nyt ja aina, mutta sosiaalinen media ja sen käyttö ovat asioita joissa kyytiin hyppäämisen jälkeen oppimiskäyrä on joillekin niin jyrkkä, että siitä muodostuu seinä. Kun mukana jaksetaan ajatuksella roikkua jonkin aikaa, löytää sieltä sen oman tavan toimia ja lopulta asia muuttu helpommaksi ja helpommaksi kunnes kaikki tapahtuu automaattisesti. Eli aloittaessa sosiaalisen median tutkimisen kannattaa siihen varata hieman aikaa ja etsiä lähipiiristä joku asiaan jo hieman perehtynyt ja/tai kysellä rohkeasti että “mitäs täällä tapahtuu, mitä täällä voisi tehdä?”. Ainakin Twitterissä olen huomannut muiden auttavan mielellään. Ja se yleisen toiminnan seuraaminen, rohkea tutkiminen ennen osallistumista ja normaali ihmettely vie jo pitkälle.
Muutamia täkyjä tosiaan lisäsin viestiin jotta en, toivottavasti, näyttäisi räkyttäjältä niiden jäykimpienkin some-änkyröiden mielestä. Ehkä tuoda esiin, että jopa tällainen satunnainen bloggaaja ja somessa “vetelehtijä” voi keksiä lonkalta muutaman ihan toimivan idean.
Odotan innolla miltä tulevien vaalien alla eri puolueiden verkkoläsnäolo näyttää ja tuntuu. Eli laitetaanko vaan sitä iänikuista VerkkoApina linkkiä yhdestä tuutista valumaan kaikkiin palveluihin sen kummemmin seuraamatta mitä tapahtuu vai valjastetaanko verkko tehokkaasti viestintä ja KESKUSTELU kanavaksi kansan kanssa.
Piti vielä sanomani, että ideasi ovat aivan loistavia, ja otamme vinkeistä vaarin!