Kanttila

Vaikka aiheesta olen jo kirjoittanut aiemminkin ja tarkoitus oli palata aiheeseen vasta myöhemmin syksyllä, on se taas ajankohtainen. Lähinnä aihe tuli mieleeni taas kun Helsingin Sanomat uutisoi kuinka Keskusta haluaa jättää vaaleja varten iiiisssooooon digitaalisen jalanjäljen. Sunnuntaina 14.11.2010 olikin sitten Kotimaa A5 sivulla juttua tarkemmin. Jutussa enemmän käytiin läpi mitä eri sosiaalisia medioita “Elli Ehdokas” voisi käyttää ja mitä ne ovat. Jutun oli koonnut (Kirjoittanut? Vai hakenut jostainvaan ja liimannut kasaan? En valitettavasti tunne sanastoa ja journalistista työtä) Miska Rantanen/HS.

Jutussa oli hauska infolaatikko:

Mitä se maksaa ja vaatii?

Sosiaalisen median käyttö sinänsä on halpaa, käytännössä ilmaista. Toimintansa mainoksilla rahoittavat palvelut, kuten Facebook, YouTube ja blogit ovat maksuttomia käyttäjille. Sen sijaan verkossa mainonta maksaa siinä missä lehti-ilmoittelukin.

Sosiaalinen media on kestävyyslaji. Sen käyttö vaatii ehdokkailta pitkäjännitteisyyttä ja kulttuurista osaamista. Verkon käyttäjät haistavat helposti, jos ehdokas on tullut verkkoon vain muodon vuoksi ja koska puoluetoimisto käski. Ehdokas, joka perustaa blogin kolme kuukautta ennen vaaleja ja syytää sinne puhereferaattejaan ilman läsnäoloa, ei kiinnosta kuin ehdokkaan tukiryhmää, jos sitäkään.

Aktiviteetit eri palveluista kannattaa linkittää ristiin tai koota linkit vähintään yhteen paikkaan, joka voi olla oma kotisivu tai Facebook-profiili. Tavoite on mahdollisimman laaja näkyvyys eri puolilla internetiä. Taitava sosiaalisen median käyttäjä tekee itsestään ilmiön, jonka sanomisia ja tekemisiä ihmiset kommentoivat ja linkkaavat omille sivuilleen.

Kannattaa muistaa, että nettikirjoittelussa ei kannata patsastella: verkossa tykätään rentoudesta, huumorista ja itseironiasta.

Mielestäni tässä ollaan osuttu asian ytimeen JA menty metsään pahemman kerran, samaan aikaan.. Aika hassua, mutta näin sen näen..

Ensinnäkin, tässä taas puhutaan siitä kuinka some on ilmainen. Tämä on vain alle puolet totuudesta. Verkkopalvelut ja sosiaaliset mediat itsessään ovat ilmaisia, kyllä, mutta se ei vielä tarkoita että sosiaalisessa mediassa toimiminen olisi ilmaista. Vertaan mielelläni vaikka siihen, että vaikka saisin ilmaiseksi tietokoneen ja ohjelmistoineen, ollaan vielä kaukana ohjelmistosta. Eli vaikka perustyökalut saadaan ilmaiseksi, tarvitaan vielä se osaaminen ja panostus. Osaaminen on jotain jonka voi hankkia tehdessä, sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä oppiminen tapahtuu nopeasti eikä vaadi pohjalle muuta kuin kiinnostuksen aiheeseen.

Seuraavassa kohdasa jo mainitaankin, että someilu on kestävyyslaji ja että vaaditaan paneutumista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaaditaan ajankäyttöä niin opetellessa kuin myös itse toteutuksessa kun homma on hanskassa. Tämä on näennäisen ilmaista, mutta jos verrataan eduskuntavaaliehdokasta yrittäjään tai vaaliorganisaatiota yritykseen, alkaa aika jo maksamaan. Mitä enemmän uutta somessa on, sitä enemmän aikaa menee ja sitä kautta sitä enemmän se maksaa. Hinta kertyy joko ehdokkaan omasta ajasta joka on poissa muilta aktiviteeteilta tai sitten avustajan tai avustajien palkasta ajalle jonka he kuluttavat sosiaalisissa medioissa.

Hesarin jutussa ei puhuta edes mitään sosiaalisten medioiden hyödyntämisen seurannasta. Miten muuten tiedetään kuinka tehokasta toiminta on ja onko siitä edes yhtään hyötyä? Työkalujen ja palveluiden käyttö vaatii lisää aikaa ja vaikka ilmaisiakin palveluita on käytössä, kannattaa niiden kohdalla mielummin käyttää useamman vastavan palvelun/työkalun antamia tuloksia yhteisenä kokonaisuutena mielummin kuin vain yhtä jonka painotukset ja tulookset saattavat olla vaillinaisia. Jos halutaan olla tehokkaita, pitää käyttääkin jo maksullisia palveluita ja työkaluja. Tällöinkin vain yhteen turvautuminen ja ilmaisten kokonaan unohtaminen on virhe.

Vaikka panostettaisiinkin vain ja ainoastaan yhteen vaali-kampanjaan, pitää yleisöä kuitenkin kuunnella. Muuten ei voi tietää meneekö viesti perille ja onko edes valitu median kannalta relevantti ja kiinnostava viesti. Entä välitetäänkö viestiä oikein? Pitääkö tehdä muutoksia sisältöön tai siihen kuinka usein veistiä välitetän minkäkin median kautta. Kustannuksia kasaantuu. Osaava tekijä voi tehdä kokonaishinnaltaan edullisemmin kampanjan läpi viennin vaikka tuntiveloitus olisikin moninkertainen siihen perus-avustajaan verrattuna.

Seuraavaksi puhutaan palvekuiden ristiin linkittämisestä tai linkkien kokoamisesta yhteen osoitteeseen. Mielsetäni tässä mainitaan samassa lauseessa oikea ja väärä tapa, muttei tuossa järjestyksessä. Sosiaalisten medioiden aktiiviest käyttäjät ovat läsnä useammassa mediassa samaan aikaan. Tällöin alkaa yleisöä helposti ärsyttämään jos samaa sisältöä pusketaan joka tuutista läpi. Esimerkkeinä voisin mainita vaikka Twitterin ja Facebookin.

Jos laitetaan linkki Facebook-sivuille, ei sitä välttämättä kannata lähettää Twitterissä ellei kyseessä ole erittäin tärkeää joka halutaan saada heti kaikkien tietoon. Muussa tapauksessa riittää, että vain osa, ne tärkeimmät linkit, laitetaan molempiin palveluihin. Twitterin aktiiviset käyttäjät ovat varmasti myös Facebookissa, ja jos he seuraavat sinun Twitter päivityksiäsi, he todennäköisimmin seuraavat sinua Facebookissa. Usein myös Facebookista automaattisesti Twitteriin lähtevä päivitys ei näy twitterissä oikein. Useimmiten Twitter viestissä on vain se Facebookiin viittaava pikkulinkkin ilman mitään viitettä mistä on kyse.

Facebookissa ja Twitterissä on myös näkyvissä millä lisäosalla, ohjelmalla tai automaatilla viesti on lähetetty. Uskottvuutta yhdessä mediassa nakertaa se, jos kaikki sisältö on vaan “tuupattu” automaattisesti yhdestä paikasta. Tästä voi useimmiten päätellä, että kyseessä on vaan kaatopaikka linkeille tai kommenteille. Kuitenkaan näiden käyttöä ei tule pelätä, vain rajoittaa ja olla itsekin läsnä.

Samaa mieltä olen siitä, että kannattaa olla yksi keskitetty paikka. Mielestäni jopa kaksi. Omilla nettisivuilla ja siellä olevalla blogilla on oma paikkansa kokonaisuudessa. Siellä pitäisi olla linkit kaikikkiin käytettyihin palveluihin ja painottaa sitä joka toimii linkkien keskuksena. Mielestäni tähän sopivin olisi Facebook-sivu. Se on helposti saatavilla, sinne on helppo lisätä monenlaista sisältöä joka on myös helppo jakaa eteenpäin tarvittaessa. Kaiken lisäksi se on myös käyttäjien kannalta helppoa jakaa.

Tuosta rentoudesta ja patsastelusta olen taas vain osin samaa mieltä. Tietysti pitää olla vilpitön ja avoin, rento ja huumorintajuinen, muttä tärkeintä on olla oma itsensä ja jaetun sisällön tulee olla sellaista joka sopii niin persoonaan kuin henkilöbrändiinkin. Vaikka tuo jälkimmäinen ilmaisu on monille jo kirosana, on jokaisella poliitikolla henkilöbrändi joka muodostuu joko kokonaan yleisön muovaamana tai siihen voi vaikuttaa itse. Sosiaalisissa medioissa välitetty viesti ei saa olla missään nimessä ristiriidassa sen kanssa mitä ihmiset näkevät vaalijulisteissa, lukevat lehdistä tai näkevät television vaalitenteissä.

Palatakseni vielä tuohon HS.fi verkkojulkaisun Keskusta mainintaan, niin odotan mielenkiinnolla miten kukin puolue hoitaa oman sosiaalisten medioiden strategiansa. Miten se istuu yleiseen viestintä startegiaan ja miten puolueiden näkyvyys sosiaalisissa medioissa muuttuu kampanjan aikana. Kuka löytää hyvän jutun jota muut eivät seuraa ja kuka löytää sen huonon jutun johon muutkin hyppäävät.

Vielä kiinnostavampaa on se mitä tapahtuu vaalituloksen julkistamisen jälkeen. Jätetäänkö kampanjan jälkeen sivut ja tilit mätänemään, villintymään yksin verkon viidakkoon vai hoidetaanko niitä? Löytääkö joku sen punaisenlangan, tavan miten sosiaalisia medioita voi oikeasti hyödyntää. Se joka tähän kykenee, on jo valmiiksi matkalla 2015 vaaleihin. Nyt on oikea aika alkaa keskustelu kansan kanssa verkossa. Kun vielä enemmistö on passiivisempaa, lähinnä “tykkäävää”, sosiaalisten medioiden kuluttajaa. Seuraavan neljän vuoden aikana tulee sosiaalisten medioiden kentällä tapahtumaan paljon, massat tulevat entistä enemmän mukaan aktiivisesti ja alkvat samalla vaatia enemmän. Jos olet opetellut asiat, löytänyt oman tyylin ja seurannut miten kenttä muuttuu, olet maalinteko paikalla valmiina.

Related posts:

1. Eduskuntavaalit, ehdokkaat ja verkkonäkyvyys
2. Puolueet ja sosiaalinen media: ajatuksia osa 2
3. Puolueet rämpivät sosiaalisessa mediassa
4. Poliitikot, vaalit ja henkilöbrändi
5. Homo-ilta, Räsänen ja jälkipyykki