Kirjoitin eilen sosiaalisesta mediasta ja sen vaikutuksesta vuoden 2012 presidentinvaaleihin. Heitin myös muutaman ajatuksen ilmaan siitä mitä kannattajat ja ehdokkaiden “vaalikoneistot” ovat tehneet oikein. Kampanjointi ja kannattajien toiminta on ollut ensimmäisellä kierroksella esimerkillistä suurimmalta osin ja itse koin vain ajoittain häiritsevänä sen volyymin millä viestiä tuutattiin putkeen.
Kun ensimmäisen kierroksen tulos oli selvä, alkoivat muutamat ihmiset valittelemaan sitä, miten jutut alkoivat mennä asiattomuuksiin. Itse en tuollaiseen törmännyt. Vielä silloin. Kuitenkin alkoi olla jo sen verran kuumat tunnelmat, että niin Haavisto kuin Niinistö vetosi kannattajiinsa, että pidetään kampanja siistinä. Samaan aikaan esimerkiksi Twitteriin ilmestyi “feikki-Sauleja”, taisi Haavistojakin ilmaantua. Valitettavasti niiden juttujen taso ei ollut lähelläkään sellaista jota olisi voinut kutsua älylliseksi ja pistäväksi poliittiseksi satiiriksi.
Eilisen illan ja erityisesti tämän tiistaisen aamun aikana olen itsekin törmännyt varsin värikkääseen ja rankkaan kielenkäyttöön sosiaalisessa mediassa. On hyökätty aika halpamaisilla kommenteilla ehdokkaiden persoonan kimppuun, sellella tyylillä joka mielestäni ei kuulu asiaan. Osa on ollut omien “some-kavereiden” kirjoittamia ja osa heidän tuttujensa. Yhtäkkiä muuten niin fiksut ja rauhalliset ihmiset alkavat paukuttaa sen tasoista juttua, että ajoittan tuntuu että Facebookistakin on tullut pelkästään vihapuheita sivuavien huuteluiden koti. Mielestäni menee jo reilusti asiattomuuksien puolelle kutsua Saulia mulkuksi, koska mies on ollut pitkään mukana politiikassa. Toisaalta Haavistoa en lähtisi tituleeraamaan “kyvyttömäksi hintiksi” vain koska hän on urallaan valinnut erilaisen polun. Molemmat noista edellä mainituista kommenteista ovat lähteneet sellaisten ihmisten näppäimistöilta, joiden luulisin kykenevän älylliseen ja ennen kaikkea asialliseen keskusteluun.
Onko presidentin valinta oikeasti näin kuumia tunteita herättävä tapahtuma, että ihmisiltä katoaa kokonaan ne estot ja se edes auttava sivistyksen taso joka heillä normaalistikin on. Ei edes lätkämatseissanämä samat ihmiset anna palaa samalla raivolla, vaikka kuinka oltaisiin HIFK – Jokerit matsissa joka on tilanteessa 1-1 ja viimeistä erää jäljellä 6 minuuttua. Tietysti molemmilta yksi istumassa kaksiminuuttistaan.
Perusteluina olen kuullut, että poliitikot ovat julkisuuden henkilöitä jotka tekevät meitä kaikkia koskevia päätöksiä ja ovat näin oikeutetusti julkisen arvostelun kohteina. Hyvä, olen samaa mieltä, mutta pitää siinä arvostelussakin olla joku järki. Toisaalta sitten jatketaan, että “hei, onhan noilla Ranskassa ja Englannissakin aika räävejä satiireja ja pilkkoja”. Totta, mutta haluammeko me että meidän poliittinen ilmapiiri menee sellaiseksi jossa älyllinen keskustelu on sivuseikka, niitä nyöansseja siellä pilkkaamisen ja räävittömyyksien takana? Milloin huutelusta tuli tärkeämpää ja arvostetumpaa kuin asioiden asiallisesti puimisesta? Loppuiko meillä oikeasti älykkyys niin pahasti että pystymme enää huutelemaan mulkkuja ja kusipäitä?
Ymmärrän hyvin että joillekin voi tuottaa ongelmia Niinistön ja Haaviston omat yksilölliset taustansa, mutta meneekö kaiken muun edelle se että onko siellä Naantalin suunnalla kesäisin porvari-urapoliitikko vai kaksi isäntää? Ja jos menee, kunnioitan mielipidettäsi vaikka olen eri mieltä, niin pitääkö niistä asioista huudella räävittömyyksien siivittämänä?
Nämä vaalit jäävät omaan historiankirjoitukseeni ensimmäisinä vaaleina joissa sosiaalisella medialla on ollut jollain tasolla merkitystä, mutta myös vaaleina joissa loanheitto ja nuo “ihaillut” keski-eurooppalaiset kampanjointitavat ovat saaneet enemmän jalansijaa kuin aikaisemmin. Fiilikset ovat myös kaksijakoiset siinä suhteessa, että toiselle kierrokselle pääsivät mielestäni kaksi parasta vaihtoehtoa ja että se on myös selkeä osoitus siitä että Suomi ei ole niin umpiluinen ja sulkeutunut kuin vielä ennen vuoden vaihdetta ajattelin. Toisaalta tämä älytön mollaaminen ja henkilökohtaisuuksiin asiattomasti meneminen laimentaa elämystä.
Kaikesta huolimatta nämä ovat olleet vaalit joista kaikkien kampanjointiin jatkossa ryhtyvien pitäisi ottaa oppia, niin kampanjoiden suunnittelun, toteuttamisen ja jälkipyykkien suhteen. Myös mahdollisten kriisitilanteiden suhteen voi fiksummat keksiä jo varautumiskeinoja, vaikkei mitään katastrofaalista olekaan tapahtunut. Ainakaan vielä…
Related posts:
- Sosiaalisen median käyttäminen, mobiililaitteet ja tulevaisuus
- Mielipiteeni on ostettavissa, helposti ja nopeasti.
- Voiko yritys ulkoistaa sosiaalisen median?
- Tulevia muutoksia Kanttila blogissa, Facebookissa ja muualla.
- Poliitikot, vaalit ja henkilöbrändi
