Seat Altea XL kokemuksia: toinen kuukausi, talvisia tunnelmia

Nyt on sitten toinen kuukausi Seat Altea XL omistajana takana. Auton mittariin on kertynyt aika tarkkaan 1000km per kuukausi, tämä tosin tulee muuttumaan kun ajojen määrä tulee lisääntymään vuoden edetessä. Kirjoitin jo aiemmin ensimmäisen kuukauden kokemuksista Seatin kanssa ja nyt on aika päivittää fiiliksiä, eikä vähiten koska olen päässyt vihdoin oikean talven makuun. Säät muuttuivat sopivasti tammikuun lopulla ja pääsin tutustumaan muutaman peräkkäisen päivän aikana Seatin talviominaisuuksiin. Aiemmin huomattuja juttuja nousi esiin vahvemmin, uutta löytyi.

Kylmää vai lämmintä, tarkeneeko sisällä?
Autossa riittää lämpöä mielestäni aika hyvin. Pidän autoa aina tolpassa kiinni, eli moottorinlämmitin ja sisätilanlämmitin ovat käytössä. Nämä siis puhisevat sen parisen tuntia ennen lähtöä, usein pääsen vielä lähtemään aikataulutetusti niin, että lämmitysaika on lopuillaan kun hyppään autoon. Muutaman kerran on myös käynyt niin, että autolla olen joutunut lähtemään kylmänä. Kylmiä lähtöjä on niin -10C pakkasilta kuin -20C pakkasilta, tosin molemmilta vain yhdet. Auto on myös seissyt muutamana päivänä viikossa lämpimässä hallissa, jossa lämpötila on vaihdellut sään ja valitsemani pysäköintiruudun mukaan +8C ja +12C välillä. Esilämmitettynä auto lämpeni usein mukavasti reilun 5km matkalla sellaiseksi, että pystyi jo ajamaan ilman pipoa, hansikkaita ja ylös asti tiukasti suljettua takkia. Tämä siis plus-miinus pari astetta -10C tienoilla.

Kun pakkanen oli lähellä tai yli -20C, kesti tällä samalla lämpenemisellä ehkä perin kilometrin verran pidempään. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että autossa on polttoainetoiminen lisälämmitin jo tehtaalta asti. Se käynnistyy samoihin aikoihin kuin auto käynnistetään ja toimii käsittääkseni niin pitkään kuin on tarve. Tarvetta se selvittää sen mukaan mikä lämpötila lämmityksen säätimistä on valittuna ja mitä sisätilojen anturi kertoo lämpötilaksi. Ajon aikana lisälämmittimen saattaa huomata sisään vaivihkaa hivuttautuvasta vaimeasta “palaneen kärystä”. Kyse ei ole hälyyttävästä tuoksusta, vaan enemmän tulee mieleen vähän karstainen Trangian retkikeitin…

Tässä vaiheessa autossa ei vielä ollut viimasuojaa, tms. Asensin autoon Virtasen Moottorista tilatun viimasuojan, joka on käytännössä auton maskiin ja puskurin alasäleikköön kiinnitettävät vaahtomuovilevyt. Ne on leikattu muotoonsa, niihin on leikattu kiinnitystarvikkeille reijät ja mukana tulee helposti ja kätevästi kiinnitettävät “painokoukut”, joilla suoja painetaan sälöikköä vasten koukkujen tarratessa säleikköihin takaa. Simppeli ja kokemukseni mukaan toimiva ratkaisu. Suojat kiinnitettyäni tuntui, että lämmöt nousivat hieman nopeammin ja auton “optimaalinen” käyntilämpötila saavutettiin lyhyemmällä ajolla. Samalla auton sisälämpötila luonnollisesti nousi nopeammin ja tuuletussuuttimista tuli nopeammin kuumempaa ilmaa. Ainoa haitta tähän mennessä noissa suojissa on ollut se, että auton ulkolämpömittarin lämpötilalla kestää todella kauan löytää se oikea ulkolämpötila. On jotenkin huvittavaa ajaa lähes 30 kilometria -22C pakkasessa auton ulkolämpömittarin edelleen näyttäessä +8C. Tämä siis havaittu tilanteissa joissa auto on seissyt useamman tunnin lämpimässä hallissa ennen ajoon lähtöä.

Kylmänä käynnistettäessä moottorin ääni on diesel-traktorimainen, joskaan ei yhtään pahempi kuin kilpailijoillakaan. Näissä tilanteissa lisälämmittimen toiminnan huomaa voimakkaampana kärynä, joka taas on sen verran voimakas että siitä voisi joku jopa huolestua. Onneksi osasin itse varautua siihen, koska hajun ensimmäistä kertaa näin vahvana huomatessani ensimmäinen ajatus oli “MITÄ VITTUA?!” jota seurasi rauhoittava “ai niin…” henkinen huokaus. Auton sisälämpötilalla kestää selvästi kauemmin nousta tavoitteeseen, mutta “pipo-vapaaseen” lämpötilaan päästään kohtuullisessa ajassa. Valitettavasti en osaa sanoa kilometrejä, koska oma ajoni tammikuussa on ollut pääasiassa 10km – 15km etappeja ja välillä paikallaan oloa muutaman tunnin verran. Kaksi päivitystä on kuitenkin ilmestynyt tulevaisuuden hankintoihin: Webaston kaukosäädin lisälämmittimelle ja sitä silmällä pitäen myös Defan kokonaisuuteen myös akkulaturi. Webasto saattaisi omilla ajoillani näet kuluttaa akkua turhan paljon suhteessa siihen kuinka paljon se ehtii latautua siirtymillä. Auto seisoessaan viilenee niin nopeasti, että lämpöjä ei juurikaan ole jäljellä kolmen vartin kauppareissun jälkeen. Lähinnä tietysti perustelen takapenkkiläisten mukavuudella, mutta se kuitenkin on asia joka vaikuttaa paljon myös etupenkkiläisten mukavuuteen.

Sisätilan lämpenemisessä on kuitenkin yksi huomattava ongelma. Etujalkatilat lämpenevät huomattavan hitaasti. Päässä alkaa jo hikikarpalot kehittymään kun varpaat vielä odottavat lämmitystä. Saattaa olla että olen jotain ymmärtämättä, mutta myös puhalluksen valinnoissa on ainoastaan tuulilasi, ylös tai keskelle. HUOM: jotain oli mennyt ohi, tähän liittyen korjaus ja lisää kirjoituksessani jossa korjaan väärinkäsitykseni. Tämä motivoi laittamaan lämpimämmät kengät jalkaan liikkuessa ulkona, vaikka autollakin. Jalkatilat kuitenkin lämpiävät ajan kanssa mukavammilsi ja tämä ongelma on ilmennyt vain kovemmilla pakkasilla. Täytyy toivoa että löydän jonkun nappulan josta lämpöä saa alemmaskin tai sitten asettaa toivo lauhempien säiden suuntaan. Takajalkatiloista ei ole tietoa, koska takapenkillä ei ole matkustanut niin suuria ihmisiä, että jalat olisivat ylettäneet niin alas.

Ulkopuolen ominaisuuksia ja omituisuuksia
Takaluukun avauskahvasta kirjoittelinkin jo aiemmin ja nyt sen ongelmat ovat nousseet enemmän esiin. Kahva kun on tyylikkäästi integroitu takaluukun pintaan Seat-merkin muodossa. Tarkoituksena on paina merkin yläosasta ja vetää sen jälkeen alta, että luukun lukitus aukeaa. Samalla merkki toimii myös kahvana nostamista varten. Hieno yksityiskohta, mutta auton perää pitkin valuvat vedet ja loskat tuppaavat jäätymään kahvan päälle. Tämä tuo oman haasteensa sen käyttöä silmällä pitäen. Ongelma kasvaa entisestään kun auton takana pöllyävä lumi tarttuu takaluukkuun. Vähintäänkin kahvan käyttö on likaista puuhaa, pahimmillaan vaati askartelua jään kanssa. Ehdottoman tyylikäs, mutta pohjoisiin oloihin hieman epäonnistunut ratkaisu.

Toinen huomion arvoinen seikka on auton tuulilasin pyyhkimet. Ne kun eivät lepääkään tuulilasin alareunassa, vaan tuulilasin reunoilla pystyssä. Tuulilasi itsessään lepää hieman kuin kuopassa, eli tuulilasin alareuna on korin muotojen sisällä. Tämän ansiosta pissapojan suuttimet pysyvät paremmin puhtaana, mutta tuo tuulilasin alareunan ja konepellin takareunan väliin jäävä kuoppa kerää lunta ja jäätä. Sen puhdistamiseen kannattaa uhrata se kymmenen sekuntia enemmän kun autoa putsaa lumesta. Ei siis paha rasti, pitää vaan muistaa. Mutta palataan pyyhkimiin: niiden sijainnissa positiivista on se, että ne ovat koko ajan suojassa viimalta ja tuiskulta, pysyen paremmin puhtaana myös sen takia, että ovat ajoviiman suuntaisesti eli pysyssä. Ainakin omassani näyttäisi olevan myös tuulilasinpyyhkijöillä lämmitys, joka on päällä kun takalasin lämmitin on päällä. Tuulilasinpyyhkijäiden sijoittelussa kuitenkin on se haaste, että kun tulee “märkiä rättejä”taivaalta, alkaa lumi pakkaantumaan pyyhkijän takaisin pyyhkäisyn mukana sinne taskuun tuulilasin reunaan. Se pakkautuu tiiviiksi ja jäätyy, jättäen pyyhkijät hieman pois lämmityksen kohdalta ja/tai viilentäen tilaa sen verran että lämmitys ei pidäkään enää pyyhkijöitä sulana vaan ne jäätyvät paakkuisiksi. Kannattaa siis myös muistaa ajoittain putsata  pyyhkijöiden “taskut”. Se onnistuu niin, että vaimen ollessa virtalukossa, mutta virrat pois päältä käyttää pyyhkijöitä päällä. Silloin ne laskeutuvat reunoilta alas ja pyyhkijän sulat varsimeen on helppo nostaa ylös puhdistettavaksi. Samalla kannattaa vaikka skraballa ja harjalla tyhjentää niiden taskut tuulilasin reunoilla. Ei tarpeen joka päivä, mutta säästä riippuen taidan itse tehdä sen kerran viikossa. Ja helpostihan sen tilanteen näkee kurkistamalla.

Eturoiskeläppien kanssa on ollut haastetta ainoastaan kuskin puolella. Tapanani ei ole potkiskella jäätä puskureista ja lokasuojista, eli pyrin niitä lumiharjalla tiputtelemaan aina tarpeen mukaan. Nyt on lisäksi auttanut se, että auto on ollut useampana päivänä viikossa pitkään lämpimässä, eli nämä lokasuojiinkin kerääntyneet lumet ja jäät ovat sulaneet rauhassa. Kuitenkin kuskin puolella eturoiskeläppä on selvästikin ollut huonosti kiinni jo alkujan, koska se on kerännyt väliin lunta ja jäätä ja alkanut sitten jään voimasta vääntymään. Lopulta ylempi kiinnitys on irronnut ja roiskeläppä entisestään taipunut. Erään sulattelun jälkeen kiinnitin sen uudestaan kunnolla, mutta roiskeläppä on sen verran kiero ettei se näytä enää pysyvän kiinni. No, ensimmäinen asia jonka tiimoilta pitää olla yhteyttä autoliikkeeseen. Katson kuitenkin vielä jos pystyn itse helposti korjaamaan tilanteen ilman suurempaa vaivaa.

Auton kori on sen mallinen, että lumi ja pakokaasut jäävät pöllyämään takaluukun pinnalle. Tästä seuraa se, että koko perä on huurussa ja lumessa hyvin nopeasti jo lyhyemmänkin ajon jälkeen. Vaikka autossa ei ole täysin LED-valoilla toteutettuja takavaloja, ei takaluukun valojen lämpö riitä pitämään niitä täysin auki lumesta ja huurteesta. Ulommat, kulmissa olevat valot taas tuntuvat pysyvän paremmin sulana ja siten näkyvät takanatulevillekin kohtuullisesti. pidemmilät rupeamilta ei ole vielä kertynyt kokemuksia, koska ajoni on tähän asti ollut lähinnä paikallisia siirtymiä pääkaupunkiseudulla. Palaan asiaan kun pääsen vihdoin ajamaan oikein etappia.

Kori on myös muutenkin sen mallinen että takapää kerää kylkien alareunaan, eli puskurien päätyihin lunta ja kesällä varmasti sitten kuraakin. Voin kuvitella että pidemmällä matkalla koko perä on tasaisen lumikerroksen peittämä.

Miltä nyt sitten tuntuu?
Yllä mainituista kupruista huolimatta kokonaisfiilis autosta on positiivinen. Kulutus on kohdillaan, joskin kylmänä kakku tuntuu maistuvan aika mukavasti. Onneksi moottori lämpenee sopivassa ajassa ja siten kulutus asettuu fiksuihin lukemiin. Auto käyttäytyy ajossa mukavan neutraalisti ja en ole missään vaiheessa ollut tilanteessa jossa pitäisi puristaa rattia rystyset valkoisina. Tietysti tähän vaikuttaa myös oma ajotapa.

Yksi huomio pitää vielä mainita: kun autolla lähtee pidempään kylmässä seisottamisen jälkeen liikkeelle, on automaattivaihteisto tietysti hieman kankea. Tämä on normaalia. Olen huomannut, että vaihtaminen on mukavampaa ja tasaisempaa kun siirryn itse vaihtamaan. Tykkään tehdä sen mielummin ratin läppien kanssa, mutta miksei sitä vaihdekepilläkin jos tykkää kepin vatkaamisesta. Näin vaihteisto tuntuu myös lämpenevän hieman nopeammin. Kyse ei ole siis mistään laatikon rankaisemisesta, vaan normaalisti ajamisesta ja vaihteiden vaihtamisesta. Kankeana vaihteisto tuntuu miettivän pidempään mitä nyt pitäisi tehdä ja vaihdot ovat töksähtävämpiä. Kuulemma tämäkin ominaisuus tasanee kilometrien karttuessa.

En ole vielä saanut asennettua koiraverkkoa, mutta senkin aika koittanee pian. Asentaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin luulin. Autossani ei olekaan tavaratilassa valmiita kiinnityspisteitä tavaralenkeille. Mutta ratkaisu on työstettävänä…

Related posts:

1. Seat Altea XL kokemuksia: kolmas ja neljäs kuukausi
2. Seat Altea XL kokemuksia: ensimmäinen kuukausi takana
3. Muutama lisäys ja korjaus Altea XL kokemuksiin toiselta kuukaudelta
4. Vakuutusyhtiöt leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa, jotkut jopa kuollutta
5. Ajamassa: Seat Altea Freetrack