Ehkä kliseisimmän ikinä käyttämäni otsikon alle olen kuitenkin yrittänyt saada lihaa luiden ympärille, eli asiaa tekstiksi. Aloitetaan. Mietin autolla ajellessa paria aihetta joista kirjoittaisin pidemmän jutun tai ehkä testin ja arvostelun Androidsuomi.fi puolelle. Samalla striimasin testissä olevasta kännykästä musiikkia, nettiradiosta, bluetoothin kautta auton soittimelle. Yhtäkkiä heräsin siihen, että musiikkia tuli, paljon hyvää ja sopivasti uuttakin, mutta puhe puuttui kokonaan. Auton poppikone näytti kyllä ruudullaan mikä nettiradiokanava oli valittuna ja minkä artistin mikäkin biisi soi, mutta oli aivan kiuin olisin kuunnellut soittolistaa Spotifyn tai Deezerin kautta. Ehkäpä musiikkia iPodin soittolistoilta tai itse polttamaltani kokoelma-cdltä. Sain musiikkia vielä yhdellä uudella tavalla, mutta en mitään muuta.
Jo pidempään on puhuttu siitä miten printtimedia on kuolemassa, tai ainakin miten se on itse tappamassa itseään vain koska kukaan alalla ei tunnu ymmärtävän digitaalisen jakelun mahdollisuuksia. Tästä olen keskustellut usein monessakin eri paikassa, niin livenä kuin netissäkin, ja lupaan kirjoittaa aiheesta lisää tännekin. Tällä kertaa kuitenkin viittaan printtiin, koska mielestäni printin ainoa mahdollisuus selvitä on löytää tasapaino eri kanavien, digitaalisen ja printin välillä. Perinteisten lehtien mahdollisuus on ammattitaidossa, siinä jo unohtuneeksi luullussa taidossa tuottaa taustoiltaan kattavaa ja syväluotaavampaa materiaalia kuin mitä blogaajat ja sosiaalinen media yleensäkin pystyy tarjoamaan. Tässä on periaatteellisella tasolla myös muun perinteisen median mahdollisuudet.
On ajoittain povattu myös sitä, että radio kuolee. Kuka enää kuuntelee radiota, kun sama musiikki ja uutiset ovat tarjolla netissä tavalla tai toisella. Tämä on totta. Spotifyn kautta voi rakennella helposti tutuista artisteista listoja joita sitten voi kuunnella aina kun musiikkia tekee mieli. Tässä kuitenkin on suuri vaara, että tuttuus lannistaa. Ei löydä mitään uutta. Ei hätää, Last.fm kaltaiset palvelut osaavat rakentaa “radiokanavia” omien mieltymyksien mukaan ja soittaa uusia tuttavuuksia. Tämä ehdottelu perustuu omiin kuuntelutottumuksiin ja siihen mitä muut vastaavanlaisilla tottumusilla varustetut ihmiset kuuntelevat. Loppujenlopuksi hyvin yksinkertainen juttu periaatteellisesti, teknisesti kuitenkin himpun vaativa. Silti tässäkin on vaarana se, että sitä jää kuplan sisään. Samanmielisten joukossa kun helposti käy niin, että suuremman kuvan kannalta merkityksettömästä ja sisäänpäinlämpiävästä jutusta tulee Suuri Totuus. Eli uutta musiikkia valuu todella vähän listoille, piirit ovat lopultakin liian pienet.
Radion vahvuus on siinä, että soittolistoihin sidottuja “Katso Kuvat!”-journalismin vastineita lukuunottamatta soitettavan musiikin valitsevat ihmiset. Sellaiset ihmiset jotka pääsevät tutustumaan hyvin laajalti tarjontaan ja joilla on aikaa ja asiantuntemusta löytää niitä helmiä siitä valvatasta massasta. Me tavalliset kuluttajat ja jopa edistyneemmät harrastajat emme koskaan pääse aivan saman tarjonnan äärelle. Tämän lisäksi näillä radion ammattilaisilla on muitakin avuja: heillä on asiantuntemusta myös muissakin asioissa.
Radiosta kuulemme paljon muutakin kuin musiikkia. Uutisia, ajankohtaisohjelmia, jne jne jne. Vaikka uutiset ovat lähinnä sähkeuutisten tyyppisiä, niin radion ajankohtaisohjelmat pureutuvat asioihin syvällisemmin. Kuitenkin harvoin tulemme ajatelleeksi, että radiosta voisi enää kuulla muutakin kuin niitä listahittejä. Radio mielestäni täydentää tältä osin laatujournalismissa printtiä ja televisiota. Väitänkin että näille kaikille on omat paikkansa, aikansa ja tilanteensa. Kulutamme eri tilanteissa ja eritavoin printtiä, radiota ja televisiota. Usein myös toivomme, että saisimme jokaisesta hieman erilaisen näkökulman tai toisia medioita täydentäviä faktoja aiheesta. Tämänkin takia on mielestäni tärkeää, ettei samaa tuubaa tuutata joka kanavasta vaikka saman sateenvarjon alla oltaisiinkin.
Radiossa on lisäksi se ero aikaisemmin mainitsemiinin nettiradioihin ja musiikkipalveluihin, että siellä puhutaan biisien välissä. Joskus ihan täyttä huuhaata, mutta paljon myös asiaa. On kuuntelijan oman harkinnan varassa mitä hän haluaa kuunnella. Mutta otetaan tässä nyt yksi mielestäni erinomainen esimerkki: Radio Rockilta tulee Klaus Flamingin “Siinä 60-70″ niminen ohjelma jossa Klasu soittelee ohjelman nimenkin viittaamien vuosikymmenien musiikkia. Biisien välissä herra Flaming kertoilee hieman biiseistä ja artisteista. Se mikä mielestäni on kuitenkin Klasun ohjelmien helmi, on “Klasun Kalenteri“. Siinä mies soittelee musiikkia joka liittyy kyseiseen päivämäärään ja kertoo tarinoita rock-musiikin historiasta, mitä tällä päivämäärällä on tapahtunut. Klasu käy läpi päivämäärällä tapahtuneita sattumuksia, syntymäpäiviä, levynjulkaareita, jne jne jne. Tämä on sitä sisältöä mitä emme saa nettiradioista. Ammattitaitoisesti toimitettua mielenkiintoista ja samalla viihdyttävää faktaa.
Tämä yllä mainitsemani sisältö on sitä mikä tekee radiokanavasta mielenkiintoisen, miksi tiettyjä kanavia tulee kuunneltua. Joskus sitä jopa virittää tietyn kanavan tiettyyn aikaan vain siksi, että saisi kuulla jonkun tietyn ihmisen tietyn ohjelman. Kanavat jotka tarjoavat tätä hyvää sisältöä, eivät tietenkään ole useimmiten niitä jotka vetävät kovimmat mainostulot. Silti ne onnistuvat keräämään uskollisen ja jopa fanaattsien kuulujakunnan kovalla työllään ja pitäessään fokuksensa tarkasti maalissa. Nämä kanavat ovat määritelleet itsensä, rajanneet alueensa tarkkaan, mutta tekevät siellä rajaamansa alueen sisällä vapautuneesti ja innostuneesti töitä. Ilokseni täyty mainita, että YLE:nkin kanavia kuuluu mielestäni tähän joukkoon. En tiedä innostuneisuudesta verrattuna johonkin pienempään kaupalliseen toimijaan, mutta YLE:n kanavilta kuulee mielestäni paljon juurikin tuota laadukasta radiojournalismin tuotosta.
Vaikka musiikin kuluttaminen on minullakin siirtynyt vahvasti eri verkkopalveluiden puolelle, on radiolla oma vankka jalansija kuuntelutottumuksissani. Valitettavan usein vain pystyn kuuntelemaan radiota autoillessani, mutta autosta on tuulut se paikka jossa radion on ehdottomasti oltava päällä. Ilahduttavasti radion kuunteluni on myös lisääntynyt löydettyäni vihdoin aktiivisempaan käyttöön sellaisen palvelun mobiilisovelluksineen kuin TuneIn Radio. Sitä kautta saan verkon välityksellä myös kotimaisia radiokanavia kuunneltavaksi kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Mutta tästä palvelusta ja sovelluksesta syvällisemmin siellä toisaalla. 
Related posts:
- Sosiaalinen media, imagon rakentaminen ja Charlie Sheen
- Sosiaalisen median käyttö yleistyy, vaikka sen ymmärrys on vielä vähäistä
- Missä luuraa eurooppalaiset autojen etähallinta, -avustus ja -ohjauspalvelut?
- Blogiin Suomeksi! – Posts in Finnish
- Lopetan mobiililaitteista kirjoittamisen omassa blogissani.
