Luin tänään Sara Marie Watsonin mielenkiintoisen artikkelin The Atlanticista. Hän kirjoittaa siitä, miten Facebook kyselee hänen suhdettaan erääseen Facebook-ystäväänsä joka sattuu olemaan hänen kihlattunsa. He eivät ole profiileissaan kertoneet olevansa kihloissa, eivätkä suoranaisesti sitä julistaneet edes statuksissaan, mutta Facebook on päätellyt heidän välisen suhteensa ja pyytää nyt vahvistusta. Pyyntö kuitenkin on jokseenkin (huonosti) peitelty, koska siinä kysytään ovatko he ystäviä, hyviä ystäviä, kihloissa, eivät tunne ollenkaan, jne. Kannattaa lukea juttu kokonaan, se on mielenkiintoinen huomio ja pohdintaa Facebookin automaattisista päättelyistä. Itse pureudun nyt enemmänkin niihin syihin mitä Sara Watson mainitsee perusteluiksi miksi hän ei tiettyjä asioita lisää profiilinsa tietoihin.
Jokaisella on täysi oikeus ja hyvät syyt täydentää profiiliejaan tai olla tekemättä sitä. Sara Watson mainitsee, että Facebookin uutisvirran sisällön painotus muuttuu sitä mukaa kun merkitsee/täydentää tietoja siitä miten tuntee kenetkin. Tämän tietenkin pystyy kiertämään laittamalla Facebookin uutisvirran asetuksista päälle valinnan “Näytä kaikki”, itse käytän tätä, koska Facebookin automatiikka ontuu ja olen jäänyt paitsi monista mielenkiintoisista linkeistä, hassuista kissojen kuvista ja teko-hauskoista statuksista. Haluan kaiken ruudulle ja suodattaa itse päässäni sen mitä sisältöä käyn läpi.
Tästä herää myös kysymys siitä, että miten käyttämämme palvelut näkevät meidät. Miten Facebookille, ja miksei myös muille palveluille, antamamme tiedot alkavat määrittämään meitä ihmisinä. Nämä tiedot tietenkin määrittävät meitä mainostajille tärkeillä atribuuteilla niin, että meille osataan näyttää sopivia mainoksia. Siis mainostajien kannalta sopivia… Mutta tämä määritelmä on ainoastaan raakaan dataan perustuvaa jotka määrittävät meitä vain pintapuolisesti iän, asuinpaikan, mahdollisesti kertomiemme kiinnostuksen kohteiden, yms. mukaan. Nämä asiat ovat tietenkin osa meitä, mutteivät määritä sitä keitä me todella olemme. Ne eivät kerro persoonistamme mitään. Facebookista voisi ottaa ikäisiäni perheenisiä joilla on samoja asioita merkattu kiinnostuksen kohteiksi, mutta olemme aivan varmasti täysin erilaisia ihmisiä. Tämä on osin myös mainostajien kannalta hyvin haastavaa. Me emme pidä kaikesta samasta, emme pidä samanlaisista tavoista tuoda esiin asioita tai tavoista joilla meille tuputetaan niitä mainoksia.
Ihmisiä tuntuu myös huolettavan myös se, millaisen kuvan sosiaalisessa mediassa annamme itsestämme. Huoli on tietysti aiheellinen, muttei kuitenkaa niin suuri ongelma kuin voisi luulla. Linkitämme paljon erilaisia artikkeleita, uutisia, kuvia ja ties mitä muuta Facebookiin, Twitteriin sekä muihin palveluihin. Kommentoimme muiden juttuja ja muut kommentoivat meidän juttuja, leslustelut elävät.
Määrittääkö sosiaalisessa mediassa jakamamme sisältö meitä?
Kyllä, osittain. Mutta se ei koskaan anna täyttä kuvaa siitä mistä olemme kiinnostuneita ja millä tavoin. Meitä pitäisi seurata pidemmän aikaa monessa eri palvelussa, jotta kokonaiskuvaa voisi edes yrittää arvailla. Se mitä jaamme riippuu paljolti siitä missä palvelussa jaamme ja ketä muita siellä palvelussa on. LinkedIn ja Facebook ovat palveluita joissa emme kovin usein lähetä samoja linkkejä. Hauskat videot ovat enemmän Facebookin tavaraa, mutta työhömme liittyvän uutisen tai artikkelin lähetämme todennäköisesti molempiin palveluihin. Tämän lisäksi lähetämme Twitterissä samoja juttuja, mutta myös keskustelemme siellä.
On myös huomioitava, että linkin jakaminen ei tarkoita sitä että olisimme sisällön kanssa samaa mieltä, sellaisen ajatteleminen on asioiden vaarallista yksinkertaistamista. Jaamme sisältöä koska mielestämme se on mielenkiintoista. On myös huomioitava se, että eri ihmiset kokevat samat asiat hieman eri syistä mielenkiintoisina. Tästä syystä linkin jakaminen ei suoraan kerro meistä ja persoonastamme paljoa. Vasta siihen liittyvästä keskustelusta voi saada jonkinlaisen kuvan.
Varmin tapa kuitenkin tulla määritellyksi on lähettää sellaista sisältöä koko maailman katseltavaksi jonka lähettämisen syy ei aukene ja kun sisältö on joko hyvin provokatiivista tai hyvän maun rajoilla. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta tiedämme itsekin että esimerkiksi pornon rajamailla keikkuvan videon löytäminen jonkun Facebookin aikajanalta saa meidät antamaan tälle ihmiselle välittömästi jonkin leiman. Oli sitten videon jakamisen syynä mikä tahansa, vaikkapa vaan se että videolla on joku näyttelijä jonka villimmästä uran alusta ei ole kovin laajalti tiedetty. Sellaisen asian kuin voisi jakaa muutenkin…
Vaikka tunnemekin jonkun henkilön, emme voi todella tuntea häntä
Olen sosiaalsien median kautta tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa on muodostunut ystävyyssuhteita vaikkemme ole koskaan tavanneet kasvotusten. Tunnemme toisemme pintaa syvemmältä, muttemme voi sanoa että oikeasti tunnemme toisiamme. Toisaalta väitän että tiedämme ja tunnemme paljon sellaisia ihmisiä joihin olemme tutustuneet kasvotusten ja joiden kanssa olemme olleet paljon tekemisissä kasvotusten, mutta tunnemme heitä oikeasti todella vähän. Vaikka välineet ovat muuttuneet ja sähköistyneet, ihmiset komunikoivat edelleen pohjimmiltaan samalla tavalla. Välineet muuttuvat, mutta edelleen kommunikoimme pohjimmiltamme samalla tavalla. Tarkemmin ajatellen voisin sanoa, että kommunikoimme jopa avoimemmin sähköisten välineiden avulla kuin aikaisemmin. Johtuuko tämä siitä, että älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet joita käytämme sosiaalisessa mediassa kommunikoidessamme ovat henkilökohtaisempia. Vaikka keskustelemmekin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, keskustelemme tutun ja turvallisen välineen avulla?
Sometime-tapahtumissa olen päässyt tapaamaan monia sellaisia ihmisiä joiden kanssa olen keskustellut verkossa ehkä jopa useamman vuoden, muttemme ole aikaisemmin koskaan tavanneet kasvotusten. Näissä tapaamisissa on kommunikointi ollut alusta saakka yhtä avointa ja lämintä kuin verkossakin. Silti opimme näissä tilanteissa toisistamme aina jotain uutta, tietomme toisistamme syvenee ja se muokkaa ystävyyssuhteitamme, vie uuteen suuntaan. Keskustelut elävät hieman eri tavalla, aivan yhtä orgaanisesti mutta silti hieman eri vireisenä kuin verkossa. Tämä mahdollistaa uusien tasojen ja vivahteiden löytämisen keskustelu kumppanistamme.
Ystävät, “ystävät” ja kaverit
Kun sosiaalisesta mediasta ja erityisesti Facebookista keskustellaan julkisuudessa, yleensä päädytään päivittelemään liiankin helposti sitä miten jollakulla voi olla satoja ystäviä. On itsestään selvää, että jokaisella on tietty rajallinen määrä todellisia ystäviä, mutta kun kaikki kontaktit on nimetty helposti yhdellä nimellä, helposti lähestyttävän kotoisesti ystäviksi. Ei kukaan oikeati luule, että nämä kaikki olisivat niitä tosi-ystäviä. Itsellänikin on pitkälti neljättäsataa Facebook ystävää (kontaktia), mutten missään nimessä luule että kaikki ovat sellaisia ystäviä kuin ne läheisimmät ystäväni. Tässä keskustelussa käydään siis liian hanakasti kiinni termiin, eikä siihen mitä sen takana on ja mistä siinä on kyse.
Pääsemme myös sujuvasti siihen, miten jokainen meistä lähettää ja hyväksyy kaveripyyntöjä Facebookissa. Meillä jokaisella on ne omat kriteerimme joilla määritämme sen keitä haluamme Facebookissa ympärillemme. Facebook mahdollistaa myös ystävien suorattamisen ja kategorioinnin eri listoille, ryhmiin, joille voi jakaa jokaiselle eri sisältöä niin halutessaan.
Sosiaalisen median kautta analysointimme ei ole missään nimessä helppoa. Toimimme jokainen sosiaalisessa mediassa hyvin yksilöllisesti, aivan kuin “oikeassa elämässäkin”. (Eikö sosiaalinen media sitten ole osa oikeaa elämäämme? toim.huom.) Jaettu sisältö jää kuitenkin muistiin ja saataville, mistä sitä voidaan lähteä analysoimaan. Kuitenkin sen analysointi on hieman kyseenalaista, koska henkilökohtaisten arvostuksien, mieltymyksien ja muiden ominaisuuksiemme mukaan tarkoitamme hieman eri asioita jakamillamme asioilla. Mikään ei ole nini hankalaa kuin ymmärtää mitä toisen pään sisällä tapahtuu. Sosiaalisen median kautta on tietenkin mahdollista tehdä raakoja analyysejä, mutta niiden tarkkuus ja merkitys kokonaisuudelle tulee ymmärtää.
Related posts:
- Sosiaalisen median käyttö yleistyy, vaikka sen ymmärrys on vielä vähäistä
- Google Plus ja Facebook: miten kaverit mukaan?
- Sosiaalinen media vaaleissa ja muualla. Mitä, miten ja miksi.
- Tulevia muutoksia Kanttila blogissa, Facebookissa ja muualla.
- Media taas sensaation perässä: älypuhelimet Beelzebubin juoni?
One Response to “Määritteleekö sosiallinen media sen miten muut näkevät meidät?”
Olen ainakin siitä varma, että sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat aivan yhtä julkeita, kuin muuallakin internetissä. Jostain syystä tuntuu, että ihmiset ajattelevat vielä sosiaalisen median aikanakin, ettei internetissä näy nimiä ja kaikkia muitakin tietoja ja siis heittävät aivan törkeää settiä milloin mistäkin.
Mikä oikeastaan on ihan positiivista.