Laiton lataaminen, piratismi, laiton kopiointi… Tekijänoikeusjärjestöt ja tuotantoyhtiöt, telkkari, elokuva ja musiikki aloilla, ovat hurjistuneita. Tuloja menetetään, artisteja riistetään ja internet on saatanasta. Myynti laskee koko ajan musiikin puolella levymyynnissä ja elokuvateollisuuden osalta lippuluukuilla ja dvd-myynnissä. Missä vikä, missä syyt? Laiton kopioiminen ja netistä materiaalin lataaminen on helppo nostaa esiin. Ja tottahan se on, ei sitä pidä kiistää, että netistä kopioiminen on lisääntynyt huomattavasti samaan aikaan kun tietotekniikka on entisestään arkipäiväistynyt ja laajakaistaa saa entistä laajemmalti ja huimemmilla nopeuksilla.
Mutta onko netistä lataaminen kuitenkaan niin suuri ongelma? Varmasti se alkaa olla tulovirtoihin vaikuttavaa, mutta useimmilla kyse on siitä että halutaan yksittäisiä biisejä jotka kolahtavat, muttei koko levyä. Itseasiassa CD ei tappanut teemalevyjä, sen teki internet. Vai tappoiko sittenkään? Lisää inhottavaa kyselyä ja pohtimista perään, kestäkää! Jo aikaisemmin radio on nostanut tarpeen yksittäisille biiseille jotka koukuttavat ja houkuttelevat kuuntelijoita. Sinkku lohkaisut ovat olleet musiikkialalla arkipäivää jo vuosikymmeniä, internet ei ole siihen mitenkään vaikuttanut. Se mikä on muuttunut, on radion rooli tässä yhtälössä. Radion kuuntelu on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Ensin TV vei siltä aitiopaikan, radiosta alkoi tulla enemmän taustaääntä jota kuunneltiin harvakseltaan tarkemmin.
Kun kelataan eteenpäin muutama vuosikymmen, televisiolle on alkanut käydä samalla tavalla. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa minulla on taustalla TV päällä, joskaan en seuraa sitä aktiivisesti. Pysähdyin katsomaan aktiivisesti kun huomasin, että TV1 puolelta tuli A-Studio Stream. En valinnut kanavaa, se vaim oli jäänyt uutisien jäljiltä päälle. TV on siis korvannut radion taustaäänenä. En ole tosiaankaan ainoa. Mitä sitten tein aktiivisemmin? No, laitoin koiralle sapuskan, soittelin kitaraa, kävin tekemässä voileivän, selailin nettisivuja, hihittelin Facebookissa ja keskustelin kitaransoitosta ja musiikista twitterissä. Nettikäyttökin oli eräänlaista täytettä tämän kaiken keskellä, kännykällä ohimennen puuhastelua. Twiittasin siis kännykällä keittiöstä, olkkarista ja kylppäristä kun laitoin pesukoneen päälle. Kaiken aikaa TV oli päällä taustalla.
Kulutamme aivan eri tavalla mediaa, viihteellinen ja asiasisältö sekoittuvat. Niitä seurataan eri aikaan, tallentavat digiboksit ja erilaiset TV-Kaistan ja Elisa Viihteen tyyppiset palvelut muuttavat mahdollisuuksiamme valita katselu ajan itse. Kanavien ohjelma-aikataulu on vain “kalenteri”, joka määrittää mistä ajankohdasta alkaen ohjelma on katsottavissa. Videonauhurit eivät vielä tehneet tallentamista tarpeeksi helpoksi, tallensimme vain harvat ja valitut ohjelmat joita tosiaan halusimme katsoa. Oli kelaamiset, kuluvat nauhat ja ties mitä ajastukseen liittyviä ihmetyksiä. Nyt tallennuksen saa ajastettua ohjelmaoppaasta ajattelematta kellonaikoja tms. sivuseikkoja. “Klikataan” listasta ja se on siinä. Katsotaan kun ehditään tai jaksetaan. Jos ei kiinnostakaan enää, poistaminen on parin napin painalluksen takana.
Olemme todella lyhyessä ajassa tottuneet edellämainittuun “katso-milloin-haluat” tyyliin television kanssa. Meni siinä ehkäpä 10 vuotta massoilla, mutta television historiassa se on lyhyt aika. Nyt olemme siirtyneet todella nopeasti uuteen aikaan, on-demand aikaan. Me kuluttajat olemme tosin hypänneet siinä palveluntarjoajien visioiden yli: emme halua maksaa ekstraa, emme halua rajoitettua katseluaikaa tai katselukertoja. Haluamme että kaikki on helppoa ja ei tarvitse turhaan miettiä asiaa. DVD:lle tarjolla olevat sarjat ja elokuvat ovat kivoja, mutta ne maksavat. Kymppikin alkaa tuntua kovalta hinnalta leffasta, muhumattakaan sarjan tuotantokauden 20-60 euron hinnasta. On pöyristyttävää että niistä kehdataan pyytää tuollaisia hintoja, oikeasti. Lisäksi DVD:lle julkaisut sarjoista tulevat sitten joskus kun sarjaa on ensin esitetty meillä televisiossa. Ymmärrettävää, koska TV-kanava haluaa katsojat ja toisaalta jakelija haluaa DVD-levyjen myynnistä rahat itse.
Olemme tilanteessa jossa ameriikkalaiset sarjat tulevat puolen vuoden tai vuoden viiveellä meille televisioon, jotkut eivät välttämättä edes tällä aikataululla. Ihmiset katsovat innoissaan telkkarista sarjan ensimäisen tuotantokauden ja ovat koukussa. Seuraavaa kautta pitää odottaa ehkä puoli vuotta, mutta samaan aikaan toinen kausi on jo myynnissä DVD-julkaisuna ja kolmas kausi juuri alkanut Yhdysvalloissa. Kuka nykyään jaksaa odottaa tällaisia aikoja jos on oikeasti kiinnostunut sarjasta? Nettinatiivit sukupolvet löytävät nopeasti ja helposti seuraavat kaudet netistä ladattavaksi, heille kynnys ei ole kovin suuri taitojen suhteen. Moraalisestikin lataaminen ei ole niin suuri synti ettei sitä voisi ehkä tehdä, kun on niin kova hinku katsoa eteenpäin lemppariaan. Televisio-ohjelmien suhteen laiton lataaminen on hyvin erilaista kuin musiikin. Jaksot katsotaan vain kerran, ehkä kahdesti. Musiikkia taas kuunnellaan helposti vuosia. Itselläni on ollut kohtuullisen aktiivisessa kuuntelussa esimerkiksi Panteran Vulgar Display of Power. Voit googlettaa levyn julkaisuvuoden jos et sitä jo tiedä tai arvaa heti. Eli nuo biisit ovat soineet muutaman kerran…
Musiikin laiton lataaminen on ongelma, mutta pitää ottaa huomioon että monet lataajat päätyvät ostamaan hyvän musan kuitenkin levynä tai vaikkapa iTunesista siitäkin huolimatta että latasivat levyn laittomasti. Musiikkia kulutetaan aktiivisemmin ja pitkällä aikavälillä paljon enemmän, mikä motivoi ostamaan. Varsinkin kun fani-yhteys artistiin kehittyy. Silti musiikkiteollisuuden PITÄÄ vihdoin päästä käsiksi nykymaailmaan. Spotyfy, Deezer, Last.fm ja muut vastaavat ovat tätä päivää. Silti niiden tuottoja ei pidä ajatella samalla tavalla kuin levymyyntiä, mielummin kuin radiosoittoa. Olemme palaamassa aikaan jossa artistit tekevät tulonsa jatkossa enemmän keikkailemalla, fanituotteilla ja muulla. Keikkalippujen hintojen nousu on tästä jo selvä merkki, joskin sekään ei ole pitkään kestävä ratkaisu. Fanit eivät maksa mitä tahansa nähdäkseen idolinsa. Nyt on viimeistään aika oppia ja mukautua. Palataan vielä elokuviin ja televisiosarjoihin hetkeksi. Niiden kohdalla laiton lataaminen vaikuttaa suoraan ja kivuliaasti tulovirtoihin.
Vuosien aikana rakennetut monimutkaiset esitys ja jälleenmyyntioikeudet ja niiden verkot tuottavat suuria ongelmia. Vaikka tuotanto- ja jakeluyhtiöt toisivat vaikkapa sinne jo mainittuun iTunesiin tarjolle elokuvansa ja sarjansa, he ovat todennäköisesti myyneet USA:n ulkopuoliset jakeluoikeudet jo jollekin toiselle jakelijalle, joka on ollut paras vaihtoehto aikana kun kaikki meni kuten ennen meni. Nyt alkuperäinen taho, lopullinen omistaja, ei saa tuoda ohjelmistoaan tarjolle kuin omassa kotimaassa ja markkinoilla joissa itse toimii jakelijana. Siksi sarja saattaa olla tarjolla iTunesissa amerikoissa, muttei euroopassa. Sopimusta tuottojen jakamisesta ei ole saatu tehtyä. Vanhoissa sopimuksissa ei ole osattu ajatella tällaista tilannetta ja sopimuksen sanamuodot saattavat myös tuottaa ongelmia. Osapuolet antavat asian olla ja istuvat poteroissaan. Samaan aikaan tavallinen kansalainen harmittelee kun kestää ja lataa torrentteina kokonaisia tuotantokausia katsoakseen ne tietokoneella. Hän ei enää katso uudestaan jaksoja televisiosta, vaan lataa taas sen seuraavan kauden kun edellistä vasta esitetään kotimaisella kanavalla. Ehkä jo aiemminkin.
Ohjelmien kiertoa maailmalle tulisi nopeuttaa, digitaalista jakelua kehittää ja tehostaa, hoitaa samalla sopimukset tälle vuosituhannelle. Pitää myös muistaa, että parinkin kuukauden viiveellä jää niitä jotka lataavat netistä laittomasti ohjelmansa, joskin tämä porukka on marginaalista tässä vaiheessa. He ovat niitä HC-faneja jotka eivät koskaan muuta tapojaan. Olisiko ehkä aika ottaa heistäkin hyöty irti? Ei antaa tekijänoikeusrikkomusten olla, mutta antaa mahdollisuus näille HC-faneille julistaa ohjelmaa ystävilleen? Sosiaalisen median aikakaudella viesti kulkee nopeasti ja laajalle. Ei kannata ohjelman virallisilla foorumeilla ruveta bannamaan sellaisia keskustelijoita jotka ovat selvästi laittomasti ladanneet, koska sarjaa ei edes näytetä vielä heidän markkina-alueella. Tällaistakin on tapahtunut.
On jokseenkin erikoista, että viihdeteollisuus on jäänyt näin pahasti kelkasta ja selvästikään ei ymmärrä miten paljon ja mihin suuntaan maailma on muuttunut. kotimaiset tekijänoikeusjärjestötkin ovat paniikki-moodissa, eivätkä selvästikään pyri ymmärtämään nykyistä tilannetta ja sopeutumaan siihen. Löytämään uusia tapoja saada tulovirtoja, vaan pyrkivät rahastamaan kaikella mahdollisella aina älypuhelimien “kasettimaksuun” asti. Järjestöjen pitäisi itse oppia ja samalla kouluttaa ja valistaa artisteja ja tekijänoikeuksien omistajia ymmärtämään missä ollaan ja mihin ollaan menossa.
Related posts:
- Älypuhelimien yhteensopivuus palveluiden vai tietokoneiden kanssa?
- Mobiilisti netissä
- Tulevaisuuden autoko? Osa2
- Miten, mitä ja miksi kirjoitan blogiini
- Onko Suomi jäänyt jälkeen mobiilipalveluissa?
One Response to “Onko piratismi syy vai seuraus?”
Kuvaus perjantai-iltasi vietosta on osuva ja todellinen varmaan hyvin monen kohdalla. Hauska suorastaan. Tapamme viettää ja täyttää vapaa-aikaamme ja kuluttaa mediapalveluja on todella jotain aivan muuta kuin vaikkapa vain 10 vuotta sitten. Ja se vääjäämättä johtaa tarpeeseen kehittää digitaalista jakelua edelleen ja romuttaa myös entisiä ansaintamalleja. Mutta jostakin meille musiikkia, elokuvia yms. tekevien ihmisten on leipänsä saatava. En oikein jaksa uskoa, että esim. muusikko voisi elättää itseään pelkästään keikkailemalla. Muutamia megatähtiä lukuun ottamatta.
Tekijänoikeuksien, digitalisoinnin ja materiaalin vapaan liikkumisen ja muokkaamisen yhtälö ei ole helppo. Heikoilla ollaan, jos taiteilijan toimeentulo on sen vapaaehtoisuuden varassa, että maksutta itselleen musiikkia lataava ihminen joskus ostaa jonkun levynkin.
Minä ostan, koska kuulun sukupolveen, joka osti musiikkinsa ensin vinyyleinä, sitten ”helppoina” c-kasetteina ja nyt cd-levyinä. Haluan, että hyllyssäni pölyttyy oikeita kirjoja ja haluan lukea niitä levynkansiakin.
Ison ja monihaaraisen kysymyksen tänne toit!